Kuulin eilen radiosta pätkän liittyen tapaturma-alttiuteen. Joku tutkija ei olisi halunnut mitenkään myöntää, että tapaturma-alttius voi tulla geeneissä. Ja hölynpölyä, sanon minä! Oma tapaturma-alttiuteni hipoo lähes taiteellista tasoa ja tämä on periytynyt ainakin kolmessa sukupolvessa. Jo syntyessäni meinasin kuolla, sydän ja keuhkot eivät suostuneet yhteistyöhön. Lapsena katkoin viidesti hampaani. Sen jälkeen olen murtanut luitani yli kymmenen kertaa. Kun toivun yhdestä vammasta seuraa toinen. Viimeisimmän murtuman jälkeen polveni meni lukkoon liukuportaissa. Kaaduin niin, että hiukseni jäi jumiin liukuportaisiin, onneksi joku painoi hätänappia. Muistona tuosta ovat molemmat sääreni ja kyynärpääni arvilla ja otsaani koristaa loppuikäni liukuporraskuviointi. Sormenpäästä puuttuu pala, se repeytyi irti, kun kiipesin talvella aidan yli. Jalkani vihoitteli pahasti vuoden. Selvisi, että siinä on hermokasvain. Kun se leikattiin pois säryt jatkuivat ja todettiin, että minulla on nivelreuma. Olen tullut melkein kaikille antibiooteille allergiseksi ja auringon UVB-säteille. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Minä olen se, jonka pyörä varastetaan pyöräkellarista ja vaatteita pesutuvasta. Monta kertaa on ollut tulipalo taloissa, joissa olen asunut. Minä olen se, joka astuu viiden metrin matkalla lasinsiruun tai koiranpaskaan, myöhästyn bussista tai unohdan, kelle olen lainannut lempikirjani.

Jostain syystä imuroin puoleeni ystäviä, joilla on sama ominaisuus. Yhtäväni H huusi auton oven välistä kaverilleen moi ja paiskasi oven kiinni, hänen päänsä vain unohtui väliin. Toisella kertaa hän tuli ristiäisiin silmä mustana vauva sylissä. Hän oli pakkasella koettanut riuhtoa auton ovea auki ja se paiskautui auki hänen silmäänsä.

Toinen ystäväni teloo nivelsiteitään, leikkiessään lastensa kanssa Peppi Pitkätossua, leuka on ollut auki koulun trampoliinikokeilusta. Viikottain mitä ihmeellisimpiä juttuja alkaen peiliä päin kävelystä ja hänen lapsensa ovat perineet äitinsä geenit.

On pakko vähitellen ajatella, että kaikki eivät ole syntyneet onnellisten tähtien alla. Toisaalta tapaturmat opettavat nauramaan itselleen ja tulemaan toimeen puolikuntoisenakin. Harkitsen usein vakaasti, että ottaisin etukäteen neliraajakipsauksen, kun aion poistua ovesta. Sellaista tänään.