Filatelia, sanonko nam? Sanon..Nam! Koetan olla pitkästyttymästä, eikun pitkästättömistä..pitkästämättömistä.ARGH! No joka tapauksessa.. Aloitin postimerkkien keräämisen seitsemän ikäisenä. Vanhempani olivat köyhiä, joten matkailu avartaa ei kuulunut perheeni vakiosanastoon. Isäni tartutti minuun tuon kavalan taudin, josta piti öisinkin nähdä unia. Ei märkiä sentään, koska märkyys ja postimerkit eivät sovi yhteen, ellemme puhu liottamisesta. Opin nopeasti tuntemaan eri maiden merkit, kiitos isäni. Jos häneltä erehtyi kysymään yhdenkin kysymyksen, seurasi aina tunnin tai kahden esitelmät valtion historiasta, maantieteellisestä asemasta, hallitsijoista ja kauheinta oli ne lauletut kansallislaulut. Sellainen piinapenkki, että muutama raipan iskukin tuntuisi lasten leikiltä.

Himoitsin alusta asti Galapagos-saarten merkkiä, mutta jouduin odottamaan yli 20 vuotta, ennenkuin sain sen huudettua itselleni Portugalista. Veljeni, tuolloin neropatin alku, mutta tohelo avusti minua filatelian saralla, mutta maksua vastaan. Liottelin ekoja merkkejä hieman heikosti, jolloin niihin jäi jäljelle liimapintaa. Veljeni keksi nopean kuivatuksen, laitoimme ne liimapuoli kiinni lämpöpatteriin. Seuraavana aamuna patteria koristi parisataa merkkiä tiukasti liimaantuneina. Saimme vaihteeksi vanhemmiltamme traumatisoivaa palautetta luovuudesta. Sen jälkeen veljeni lupasi kuivattaa merkkejä legomoottorilla, pennin per 10 minuuttia. Köyhdyin, mutta merkit eivät kuivuneet, koska ilmavirta lennätti ne pitkin huonetta.

Patterista tuli mieleen, kun veljeni nippanappa täysi-ikäisenä kuivatti ainoat farkkunsa uunissa kahdessasadassa asteessa ja nukahti. Käry oli kaikkea muuta kuin paahdetun vasikankyljyksen, kun veljeni veti uunista savuavat housut, jotka olivat palaneet polvista alaspäin tuhkaksi. Niin hän sitten kulki jonkin aikaa farkkushortseissa syskyisessa stadissa.

Niin niistä postimerkeistä..Nojatuolimatkailua parhaimmillaan. Merkeistä oppii kunkin valtion tietoa luonnosta, vaikuttavista henkilöistä, historiasta, maantieteestä ja taiteesta mm. Myöhemmin ymmärtää kaupunkipostien, yksityis-, laiva- ja rautatiepostien hienoudet. On hienoa omistaa merkkejä jo kadonneista valtioista, miehitys ajanmerkeistä, kenttäpostista jne.

Tiesittekö, että jenkkien neitsytsaaret oli aikoinaan nimeltään Tanskan länsi-intia, ennenkuin Tanska myi saaret..sielläkin ilmestyi omat merkit tuolloin. On myös propaganda merkkejä, joiden vuoksi on alkanut sotia ja Espanjankin kuningas joutui maanpakoon. Ehkäpä en tällä kertaa kiusaa teitä aiheella enempää. En malta olla kirjoittamatta vielä..Muistatteko vielä lauseen, Posti-Pekka (Vennamo) höyrystää kirjeen, kuin kirjeen auki?