Ajattelin pitkästyttää teidät nyt kuoliaaksi aiheella keskustelemisen ihmeelliset polut. En nyt tarkoita tällä mitään keskustelemisen jaloa taitoa, pois se minusta!

Aiheita on aina loputtomiin alkaen parhaimmista kengistä kalliokiipeilyyn, anopin hikirauhasista, päätyen aina puna-khmerien vallankaappauksesta sateiseen säähän.
Keskustelijoita on vinkeän värikkään vino pino. Toiset on hiljaisia hissukoita ja miettii joka lausettaan. Toiset jäävät pohtimaan vain vastapuolen sanomisia ja toiset ovat aina äänessä, oli siihen syytä tai ei.
Joillekkin säästä puhuminen on elämän eliksiiriä ja ja toiset ahdistuvat jos puhutaan vähäpätöisemmistä asioista kuin molekyyleistä (olipa ontuva lause)
Kun nämä moninaiset ihmistyypit kohtaavat, joko samankaltaistensa tai vastakohtiensa kanssa syntyy erinäisiä kummallisia tapahtumia.
Kaksi hissukkaa saattavat puhua banaanikärpäsistä tunnin tai miettiä kaksi, mitä sanoisivat. Kaksi puheliasta puhuvat kilpaa kolmea eri aihetta kuuntelematta toista ja niin jää vieläkin mysteeriksi, kuinka Beethoven, Turun murre ja stringit liittyivät toisiinsa.
Tai sitten he keskustelevat sujuvasti kolme tuntia maahantuontirajoituksista tai käsittelevät samassa ajassa lähemmäks sataa eri aihetta, vaihtaen aihetta parin lauseen välein.
Surullisimpia on ne jotka ovat koko ajan jälkijunassa, kun aihetta on jo vaihdettu, esimerkillä - Kyllä Erkki on sitten erikoinen ja toinen vastaa edelliseen juttuun myöhässä, " mutta kyllä kemialliset vessanpöntöt tulevat vielä muotiin!"
Itse sain kerran puhetulvan erään puolitutun kanssa ja puhua pajatin niitä näitä, koska hiljainenhan se on. Viimein hän vastasi arasti..tuota..aina kun keksin jotain sanottavaa, olet vaihtanut jo puheenaihetta.
Kerrassaan noloa, minulle...Pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin.
Meinasin unohtaa yhden lajityypin, jotka ansaitsisivat kruunun päähänsä, ainakin omasta mielestään, nimittäin jänkkääjät! Ihan sama mitä sanot ja keskustelu ei etene ja eikö se nimenomaan ole keskustelun tarkoitus?

Joka tapauksessa..Pitäisikö keskustelun soljua kuin hyvä romaani? Esipuhe, alkulause, keskiosa ja loppuhuipennus? Viitteitä ei varmaan tarvitse mainita.
Jos puoli tuntia keskustelee jonkun kanssa ja aloittaa tavanomaisesti " Soitin posteljoonin esimiehelle, että pitäisi hankkia alaiselleen paremmat lasit! Siitä päästään juttuun B ja C. D:ssä käsitellään jo kukkakauppiaan miehen rivoja viiksiä ja loppujen lopuksi huudahtetaan, " En kyllä aio äänestää EU-vaaleissa!"
Missä on se harmonia ja tarvitaanko sitä? Kirjoituksessa pitää olla aina logiikka, mutta keskustelujen kulussa ei. Voiko loppupäätelmä olla, että keskustelu on osioidensa summa ja kirjoitus aina monologiaa?
Olisi myös hyvä muistaa aina kultainen sääntö, että keskustella voi mistä vain, vaikka osapuolet olisivat täysin eri mieltä asioista. Jos ei osata keskustella sivistyneesti toista huomioonottaen erimielisyyksistäkin, ei kyse ole ole keskustelusta.
Siinä mietelmiä nukkumatti niskassa, olkaa hyvät