On ollut pitkä tauko, kun tänne kirjoitin viimeksi. Johtuen lähinnä siitä, että kirjoittelen paljon muuallekkin näitä kummallisia yksinpuhelujani.

Viime aikoina on media puhututtanut kovasti, eikä syyttä.Journalismi ei tosiaankaan ole niin laadukasta, kuin sen soisi olevan.
Siksi joudun pohtimaan, miksi näin on päässyt tapahtumaan.

Lehtien sisälllöstä vastuu on ennenkaikkea lukijoilla. Turhan monia ihmisiä kiinnostavat katastrofit ja muiden toilaulut.
Urheilussa puhututtaa kisoissa eniten, jos joku kaatuu mäessä, tai joku ajaa kilpa-autonsa kaarteesta ulos, kuin että kisa olisi mennyt hyvin.
Matti Nykäsen toilailut kiinnostavat enemmän, kuin joku, joka on auttanut koditonta tarjoamalla hänelle ruokaa.
Ihminen on aika raadollinen eläin. Siksi 7 päivää ja sen kaltaiset juorulehdet myyvät hyvin.
Nämä lehdet vakuuttavat, että ihmisen tirkistelynhalu on ihan hyväksyttyä. Koska nämä lehdet myyvät hyvin, oletetaan, että tällaista uutisointia juuri kaipaammekin.
Kukin menköön siis omaan itseensä miettimään omia lukutottumuksiian ja -mieltymyksiään, jos haluamme vain hyvää journaliikkaa.

Haitin vuoksi on katastrofeista ollut tavallista enemmän juttua julkisuudessa, eikä se miellytä kaikkia.

Kun maailmalla tapahtuu joku laajamittainen katastrofi, on siitä myös pakko uutisoida pitkään ja hartaasti, jotteivat ihmiset unohda asiaa heti. Hyväntekeväisyysjärjestöillä, kuten valtioillakaan ole pohjatonta kassaa avustuksiin ja siksi tarvitaan apua yksityisiltä.
Siihen vetoaa parhaiten, kun joitakin uhreja haastatellaan ja kuvataan, jotta itse tapahtuma saisi ikäänkuin kasvot ja ihmiset hellittäisivät kukkaron nyörejään.

Haitista ei kauheasti ole aiemmin kirjoitettu. Mutta Haiti ei suinkaan ole maa, jolla menisi kaikkein heikommin. Yli kaksikymmentä-kolmekymmentä valtiota kituu pahemmin.
Inhimillisen kehitysindeksin mukaan Haiti on sijalla 154.
Bruttokansantuotetta tarkasteltaessa Haiti on sijalla 157. tai 149, riippuen lasketaanko BKT ostovoimapariteetilla korjattuna vai ilman sitä.
Jos esimerkiksi PPP:N kanssa Haitin BKT on 1330 dollaria, on se Kongossa 340 dollaria.
Laitan oheen linkit, jos joku haluaa lukuja tarkastella, myös eräästä muusta syystä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuottee n_mukaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_inhimillisen_kehityksen_indeksin_mu kaan

Ihmetellään, miksi avustusrahat eivät päädy aina oikeisiin osoitteisiin.

Raha ratkaisee asioita ikävän paljon. Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli lyhyt artikkeli. Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Paul Collier on tehnyt tutkielman, jonka mukaan vasta määrätyn bruttokansantuotteen toteutuessa, on valtiolla mahdollisuudet toimivaan demokratiaan.
Summa on 2700 dollaria vuodessa. Jos tulotaso on tätä pienempi, oikeastaan vain diktatuuri toimii. Näissä maissa rehottaa korruptio, sisällissodat ja ihmisten kurjuus. Jos taas tulotaso nousee tuon summan yläpuolelle, alkaa demokratia nostaa päätään ja diktatuuria aletaan kyseenalaistamaan.
Alhaisen BKT:n omaavia maita on todella paljon, kuten linkistäni näkee.
Näissä valtioissa katoaa aina paljon avustusrahoja vääriin taskuihin, vaikka kuinka apua yritettäisiin kohdentaa järkevästi.
Sellaista tänään..