Minusta on mukavaa keskustella, kiistelläkkin asioista. Siis asioista..En taistele ihmisten kanssa ja koetan kunnioittaa ja ymmärtää jokaisen mielipidettä.

Nykyään tuntuu, että jos vastustaa ydinvoimaa, maahanmuuttoa, uskontoa siinäkin kuin ateismia, olet väärärässä.

Sama koskee kasvinsyöntiä, eläinten oikeuksia, halua suojella luontoa, olet heti puunhalaaja, viherpiipertäjä tai kukkahattutäti, jonka viimeiksi mainitun asiayhteys on täysin hukkunut.

Viime aikoina minulla  on ollut paljon asiaa muualla  (ylläri?) On homokeskustelua ja heidän adoptio-oikeuksistaan sun muusta. Miksi olisin vastaan? Kukin eläköön kunhan on onnellinen ja en ole nähnyt mitään varteenotettavia tutkimuksia kirjoituksista puhumattakaan, mikä tässä olisi niin kauheeta? Kaikki onnelliset naimisiin ja jotka jaksavat taistella  henkeen ja vereen saadakseen lapsen, ovat varmaan kypsiä kasvattamaan lapsensa, oli sitten adoptiolapsi tai toisen oma. Lapsiahan on helppo saada, vaikka ei olisi toivottukkaan ja toivon heille lapsille onnellisen elämän. Jos kannatat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, olet automaattisesti sitä itsekkin muiden mielestä.

Minä haluan ymmärtää kantasi, vaikka se kuinka eroaisi omastani. En sano olevani oikeassa, mutta johonkin on pakko uskoa, itse kunkin. Puita on oikeasti mukava halata. Koetan hyväksyä sellaisenaan  jokaisen ihmisen omana persoonana uskonnosta tai väristä tai muusta riippumatta.

Rakastan pihvejä edelleen, vaikka ymmärrän, että telluksen takia olisi parempi, jos kaikki olisi kasvissyöjiä. En voi ymmärtää ydinvoimaa jo sen pelkän varastoinnin vaarallisuuden vuoksi, Tämähän ei koske vain meitä tai lapsiamme jne.

Varmaan hölmöintä tekstiäni koskaan. Eläköön kellonaika ja Nukkumatti, ei jaksa silti hävetä!   Silti ihana viikkoa kaikille!

Saanhan pitää näkemykseni? Sinäkin saat!