On tuo ikä kumma juttu. Vasta nyt alkaa tajuaman, että 70-luvusta saattaakin alkaa olla jo hieman aikaa.

Parhaiten tuon tajuaa teknologian kehittymisestä..(Missä C-kasetit, videottomuus..ai niin, eihän niitäkään enää juuri ole!)

Kun kaveri soittaa ja kertoo, että hänestä tulee isoäiti, voi jummi, en suostu samaan kastiin, en mitenkään!

Muistan seiskaluokalla kun liikunnanmaikka sanoi; nyt terveys ja hyvä kunto on teille itsestään selvyys. Ihmettelin..No tottakai on ja ikuisesti, miten niin?

Ajattelin aina, että koska sukuni geenit sairauksien suhteen ovat puhelinluettelon paksuiset, hankin yksityisen sairasvakuutuksen ennen vanhuuttani, jotta en joutuisi aivan köyhyyden jaloille maille. Sairastuinkin kuitenkin jo 32-vuotiaana ja se ei todellakaan vastanut käsitystäni vanhuudesta.

Vakuutushan ei korvaa tauteja, joihin on sairastuttu ennen vakuutuksen ottoa. En ottanut sitä tämän jälkeenkään asenteella..eihän tässä enää mitään pahempaa voi sattua.

Voi jestas! Voihan!

Aikaa tästä on yhdeksän vuotta. Viisi särytöntä päivää koko aikana, nykyään ei enään edes särytöntä hetkeä.

Tuollainen syö naistakin, kokeilkaa vaikka, mutta älkää yksin kotona. Huomaan huumorintajuni kaventuneen, tosin en sarkastisuuden ja ja läpeensä mustan huumorin osalta. Olen lyhytpinnainen ja alati väsynyt, mistä johtuen aiempi jämäkkyyteni määritellään varmaan uudestaan sanoilla..sangen vittumainen ihminen.

Kotitöitä en ole voinut tehdä aikoihin, puhumattakaan ihan oikeista töistä. Luovuutenikin kadonnut jonnekkin tulen ja kitkeryyden maahan. Kärvistelen sohvalla tuttujen kipujeni keskellä ja orjuutan perhettäni jaksamatta edes tuntea siitä enää huonoa omaatuntoa.

Toiset tekevät minun ikäisenä vielä lapsia, nykyään jo sitä ensimmäistäkin vasta. Minä olen vuosia sinnitellyt ilman tuloja, kun en haluaisi myöntää tilannetta itselle ja hakeutua eläkkeelle. Sekin olisi varmaan pitkä ja työläs prosessi.

Joudun nyt hakemaan paikkaani maailmassa ja elämässäni enemmän kuin koskaan ennen.

Minusta on mukavaa keskustella, kiistelläkkin asioista. Siis asioista..En taistele ihmisten kanssa ja koetan kunnioittaa ja ymmärtää jokaisen mielipidettä.

Nykyään tuntuu, että jos vastustaa ydinvoimaa, maahanmuuttoa, uskontoa siinäkin kuin ateismia, olet väärärässä.

Sama koskee kasvinsyöntiä, eläinten oikeuksia, halua suojella luontoa, olet heti puunhalaaja, viherpiipertäjä tai kukkahattutäti, jonka viimeiksi mainitun asiayhteys on täysin hukkunut.

Viime aikoina minulla  on ollut paljon asiaa muualla  (ylläri?) On homokeskustelua ja heidän adoptio-oikeuksistaan sun muusta. Miksi olisin vastaan? Kukin eläköön kunhan on onnellinen ja en ole nähnyt mitään varteenotettavia tutkimuksia kirjoituksista puhumattakaan, mikä tässä olisi niin kauheeta? Kaikki onnelliset naimisiin ja jotka jaksavat taistella  henkeen ja vereen saadakseen lapsen, ovat varmaan kypsiä kasvattamaan lapsensa, oli sitten adoptiolapsi tai toisen oma. Lapsiahan on helppo saada, vaikka ei olisi toivottukkaan ja toivon heille lapsille onnellisen elämän. Jos kannatat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, olet automaattisesti sitä itsekkin muiden mielestä.

Minä haluan ymmärtää kantasi, vaikka se kuinka eroaisi omastani. En sano olevani oikeassa, mutta johonkin on pakko uskoa, itse kunkin. Puita on oikeasti mukava halata. Koetan hyväksyä sellaisenaan  jokaisen ihmisen omana persoonana uskonnosta tai väristä tai muusta riippumatta.

Rakastan pihvejä edelleen, vaikka ymmärrän, että telluksen takia olisi parempi, jos kaikki olisi kasvissyöjiä. En voi ymmärtää ydinvoimaa jo sen pelkän varastoinnin vaarallisuuden vuoksi, Tämähän ei koske vain meitä tai lapsiamme jne.

Varmaan hölmöintä tekstiäni koskaan. Eläköön kellonaika ja Nukkumatti, ei jaksa silti hävetä!   Silti ihana viikkoa kaikille!

Saanhan pitää näkemykseni? Sinäkin saat!

On ollut pitkä tauko, kun tänne kirjoitin viimeksi. Johtuen lähinnä siitä, että kirjoittelen paljon muuallekkin näitä kummallisia yksinpuhelujani.

Viime aikoina on media puhututtanut kovasti, eikä syyttä.Journalismi ei tosiaankaan ole niin laadukasta, kuin sen soisi olevan.
Siksi joudun pohtimaan, miksi näin on päässyt tapahtumaan.

Lehtien sisälllöstä vastuu on ennenkaikkea lukijoilla. Turhan monia ihmisiä kiinnostavat katastrofit ja muiden toilaulut.
Urheilussa puhututtaa kisoissa eniten, jos joku kaatuu mäessä, tai joku ajaa kilpa-autonsa kaarteesta ulos, kuin että kisa olisi mennyt hyvin.
Matti Nykäsen toilailut kiinnostavat enemmän, kuin joku, joka on auttanut koditonta tarjoamalla hänelle ruokaa.
Ihminen on aika raadollinen eläin. Siksi 7 päivää ja sen kaltaiset juorulehdet myyvät hyvin.
Nämä lehdet vakuuttavat, että ihmisen tirkistelynhalu on ihan hyväksyttyä. Koska nämä lehdet myyvät hyvin, oletetaan, että tällaista uutisointia juuri kaipaammekin.
Kukin menköön siis omaan itseensä miettimään omia lukutottumuksiian ja -mieltymyksiään, jos haluamme vain hyvää journaliikkaa.

Haitin vuoksi on katastrofeista ollut tavallista enemmän juttua julkisuudessa, eikä se miellytä kaikkia.

Kun maailmalla tapahtuu joku laajamittainen katastrofi, on siitä myös pakko uutisoida pitkään ja hartaasti, jotteivat ihmiset unohda asiaa heti. Hyväntekeväisyysjärjestöillä, kuten valtioillakaan ole pohjatonta kassaa avustuksiin ja siksi tarvitaan apua yksityisiltä.
Siihen vetoaa parhaiten, kun joitakin uhreja haastatellaan ja kuvataan, jotta itse tapahtuma saisi ikäänkuin kasvot ja ihmiset hellittäisivät kukkaron nyörejään.

Haitista ei kauheasti ole aiemmin kirjoitettu. Mutta Haiti ei suinkaan ole maa, jolla menisi kaikkein heikommin. Yli kaksikymmentä-kolmekymmentä valtiota kituu pahemmin.
Inhimillisen kehitysindeksin mukaan Haiti on sijalla 154.
Bruttokansantuotetta tarkasteltaessa Haiti on sijalla 157. tai 149, riippuen lasketaanko BKT ostovoimapariteetilla korjattuna vai ilman sitä.
Jos esimerkiksi PPP:N kanssa Haitin BKT on 1330 dollaria, on se Kongossa 340 dollaria.
Laitan oheen linkit, jos joku haluaa lukuja tarkastella, myös eräästä muusta syystä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuottee n_mukaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_inhimillisen_kehityksen_indeksin_mu kaan

Ihmetellään, miksi avustusrahat eivät päädy aina oikeisiin osoitteisiin.

Raha ratkaisee asioita ikävän paljon. Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli lyhyt artikkeli. Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Paul Collier on tehnyt tutkielman, jonka mukaan vasta määrätyn bruttokansantuotteen toteutuessa, on valtiolla mahdollisuudet toimivaan demokratiaan.
Summa on 2700 dollaria vuodessa. Jos tulotaso on tätä pienempi, oikeastaan vain diktatuuri toimii. Näissä maissa rehottaa korruptio, sisällissodat ja ihmisten kurjuus. Jos taas tulotaso nousee tuon summan yläpuolelle, alkaa demokratia nostaa päätään ja diktatuuria aletaan kyseenalaistamaan.
Alhaisen BKT:n omaavia maita on todella paljon, kuten linkistäni näkee.
Näissä valtioissa katoaa aina paljon avustusrahoja vääriin taskuihin, vaikka kuinka apua yritettäisiin kohdentaa järkevästi.
Sellaista tänään..

Katkelma Pablo Nerudan runosta,
oodi kellolle yössä.

Pienellä sahallaan
kello
katkoi aikaa.
Aivan kuin metsässä
varisevat
puunsirut, pienen
pienet pisarat, taittuneet
oksat tai pesät,
eikä äänettömyys järky,
eikä viileä hämärä väisty;

ja herkeämättä
sahasi kello
pimeässä ranteessasi
aikaa, aikaa
ja minuutit
putoilivat kuin lehdet,
särkyvän ajan säikeet,
pienet, mustat höyhenet.

Aivan kuin metsässä
tuoksuivat juuret, vedestä irtosi jossain
lihava pisarakimppu
kuin kostea rypäle.

Pieni jauhinkivi
murensi yötä,
supiseva pimeys
huokui kädestäsi
ja tulvi yli maan.
Tomua,
maata, kaukaisuutta,
murensi murentamistaan kelloni yössä, ranteessasi.

Minä asetin
käsivarteni
näkymättömän kaulasi
lämpimän painon alle,
ja käteeni
tihkui aika,
yö,
puun ja metsän,
jakautuneen yön, pimeyden sirujen,
lakkaamatta pisaroivan veden
vähäiset melut:
silloin
valahti uni
kellosta ja
nukkuvista käsistäsi,
niin kuin metsän
hämärä vesi,
kellosta
sinun ruumiiseesi,
sinusta maahan,
hämärään veteen, aikaan joka putoaa
ja virtaa
meidän sisällämme.

Ajattelin pitkästyttää teidät nyt kuoliaaksi aiheella keskustelemisen ihmeelliset polut. En nyt tarkoita tällä mitään keskustelemisen jaloa taitoa, pois se minusta!

Aiheita on aina loputtomiin alkaen parhaimmista kengistä kalliokiipeilyyn, anopin hikirauhasista, päätyen aina puna-khmerien vallankaappauksesta sateiseen säähän.
Keskustelijoita on vinkeän värikkään vino pino. Toiset on hiljaisia hissukoita ja miettii joka lausettaan. Toiset jäävät pohtimaan vain vastapuolen sanomisia ja toiset ovat aina äänessä, oli siihen syytä tai ei.
Joillekkin säästä puhuminen on elämän eliksiiriä ja ja toiset ahdistuvat jos puhutaan vähäpätöisemmistä asioista kuin molekyyleistä (olipa ontuva lause)
Kun nämä moninaiset ihmistyypit kohtaavat, joko samankaltaistensa tai vastakohtiensa kanssa syntyy erinäisiä kummallisia tapahtumia.
Kaksi hissukkaa saattavat puhua banaanikärpäsistä tunnin tai miettiä kaksi, mitä sanoisivat. Kaksi puheliasta puhuvat kilpaa kolmea eri aihetta kuuntelematta toista ja niin jää vieläkin mysteeriksi, kuinka Beethoven, Turun murre ja stringit liittyivät toisiinsa.
Tai sitten he keskustelevat sujuvasti kolme tuntia maahantuontirajoituksista tai käsittelevät samassa ajassa lähemmäks sataa eri aihetta, vaihtaen aihetta parin lauseen välein.
Surullisimpia on ne jotka ovat koko ajan jälkijunassa, kun aihetta on jo vaihdettu, esimerkillä - Kyllä Erkki on sitten erikoinen ja toinen vastaa edelliseen juttuun myöhässä, " mutta kyllä kemialliset vessanpöntöt tulevat vielä muotiin!"
Itse sain kerran puhetulvan erään puolitutun kanssa ja puhua pajatin niitä näitä, koska hiljainenhan se on. Viimein hän vastasi arasti..tuota..aina kun keksin jotain sanottavaa, olet vaihtanut jo puheenaihetta.
Kerrassaan noloa, minulle...Pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin.
Meinasin unohtaa yhden lajityypin, jotka ansaitsisivat kruunun päähänsä, ainakin omasta mielestään, nimittäin jänkkääjät! Ihan sama mitä sanot ja keskustelu ei etene ja eikö se nimenomaan ole keskustelun tarkoitus?

Joka tapauksessa..Pitäisikö keskustelun soljua kuin hyvä romaani? Esipuhe, alkulause, keskiosa ja loppuhuipennus? Viitteitä ei varmaan tarvitse mainita.
Jos puoli tuntia keskustelee jonkun kanssa ja aloittaa tavanomaisesti " Soitin posteljoonin esimiehelle, että pitäisi hankkia alaiselleen paremmat lasit! Siitä päästään juttuun B ja C. D:ssä käsitellään jo kukkakauppiaan miehen rivoja viiksiä ja loppujen lopuksi huudahtetaan, " En kyllä aio äänestää EU-vaaleissa!"
Missä on se harmonia ja tarvitaanko sitä? Kirjoituksessa pitää olla aina logiikka, mutta keskustelujen kulussa ei. Voiko loppupäätelmä olla, että keskustelu on osioidensa summa ja kirjoitus aina monologiaa?
Olisi myös hyvä muistaa aina kultainen sääntö, että keskustella voi mistä vain, vaikka osapuolet olisivat täysin eri mieltä asioista. Jos ei osata keskustella sivistyneesti toista huomioonottaen erimielisyyksistäkin, ei kyse ole ole keskustelusta.
Siinä mietelmiä nukkumatti niskassa, olkaa hyvät

Kodissa on vipeltänyt jonkin aikaa neljä rottatyttöä. Sisarukset ovat alle kaksi kuisia ja kaksi vanhempaa alle neljä kuukautta vanhoja. Kerrassaan mainioita otuksia, joilla on jokaisella omat luonteenpiirteensä. Ihmisissä istuu sitkeässä ennakkoluulot ja vanhat uskomukset noita taitavia, älykkäitä ja toimeliaita otuksia kohtaan.

Muutama sana omista rotistani:

Skumppa on oikein seikkailijarotta. Sitä saa hakea aina vaatekaapista kiipeilemästä, ikkunalaudalta tai laatikosta. Jos se ei löydä koloa keittiökaapiston sokkelista, pyyhältää se kuin tuulispää rappusia yläkertaan. Milloin se löytyy kengästä, kirjahyllystä tai sohvatyynyn alta. Se ei viihdy pitkään sylissä, sillä maailma on suuri seikkailu. Mikään ei ole ihanampaa, kuin kaivaa kukkaruukusta mullat lattialle. Nimi skumppa on aiheuttanut välillä sekaannuksia. Naapuri ihmettelee, jos sanon, että löysin skumpan roskiksesta. Kuullostaa nenänvalkaisu kuukaudelta.

Mansku on karvismainen mukavuudenhaluinen möhömaha. Sillä on ruoka jatkuvasti mielessä ja rakastaa kyöhnätä sylissä. Pieni riidanhaastaja, joka ei aina ymmärrä, mihin lusikkansa työntää.

Nöpön kiipeilytaidot kehittyvät huimasti. Se on rohkea ja ottaa vanhemmista mallia. Taidan olla pulassa sen kanssa myöhemmin. Sen luonne ja ulkonäky herättävät välittömästi halitaan tunteen. Nöpö on kova ääntelemään.

Sähkis..Nimi on hieman virheellinen. Tuo ei ainakaan pienenä ollut mitenkään energinen. Heittäytyi selälleen ja tykkäsi, kun mahasta rapsutettiin. Sillä on ollut taipumus nukahtaa välittömästi milloin minnekkin. Kerran kiipesi häkissä riippumattoonsa ja ehti saada pään ja etutassut sisälle, kun nukahti. Puoli rottaa roikkui ilmassa ja uni maistui. On ollut vähän arka ja vauvamainen, mutta nyt on kasvamassa, kun ikää on tullut lisää.

Kesyrotat on jalostettu laboratoriorotista. Labroissa rottia kasvatettiin ja jalostettiin  tätä ennen sadan vuoden ajan. Kesyrotat eroavat siksi jo paljon esi-isästään, isorotasta, jota ei ainakaan Suomessa enää tavata. Kun Suomessa mellasti rutto, saivat rotat kaikki syyt taakseen. Rotat eivät kuitenkaan koskaan levittäneet ruttoa, vaan niissä majaileva yksi kirppulaji. Tämä ei kuitenkaan selitä ruton laajuutta, koska kirput pystyivät lisääntymään vain lämpimissä olosuhteissa, eli kesäisin. Syynä oli ennenkaikkea erittäin huono hygienian laatu, joka oli yleistä tuohon aikaan, kuten tiedätte. Kesyrotta on isorottaa säyseämpi, joka rakastaa isäntäväkeään ja heidän vaatteiden alla möyrimistä. Minua ei ole rotta koskaan purrut, edes pelästyessään, vaikka minulla on ollut niitä kymmenisen aiemminkin. Nämä eivät myöskään suhtaudu uusiin ruokiin ennakkoluuloisesti, kuten luonnossa asuvat rotat. Kylmää ja vetoa nuo eivät kestä. Voisin aiheesta kirjoittaa paljonkin, liittyen rottien hiearkiaan, mutta jätetään toiselle kertaa.

Olen miettinyt, mikä yhdistää rotan omistajia. Aiemmin taisi valtaosa olla punkkareita ja luonnonsuojelijoita. No, asuuhan minussakin vanha anarkisti ja olen läpeensä vihreä ihminen. Nykyään rottia tapaa minkälaisista perheistä tahansa. Lapsilla niitä on paljon lemmikkeinä, mikäli vanhemmat vain voittavat ennakkoluulonsa. Ehkä yhdistävä tekijä on vain uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus.

Suosittelen näitä vipeltäjiä lemmikeiksi, mikäli niille on aikaa ja mahdollisuus uusiin virikkeisiin. Elinikä on hävyttömän lyhyt, noin kaksi vuotta.

En tiedä mitä pahaa olen tehnyt kun aurinkokin on minua vastaan. Luonnollisesti en kysy tätä ystäviltäni, näen jo mielessäni pitkät vastaukset ja tietäväiset pään nyökkäykset.

En ole koskaan kestänyt aurinkoa UVB-allergian vuoksi. Tätä astetta pahempi olisi UVA-allergia, silloin saisin oireita myös loisteputkista.  Aurinkosta saan huonon krapulamaisen olon, huimaa, päätä särkee ja oksettaa ja olo on kaikin puolin tuskainen.  Auringonpistos on tuttu kaveri, monestikkohan olen pyörtynyt ulos tai autoon? En rusketu tekemälläkään, palan kyllä nopeasti kuin kastike pohjaan. Saan auringosta hurjan ihottuman ja ihmiset väistelevät kuin ruttoa. Ihottuma kutisee ja kirvelee ihanasti. Tätä yritettiin välttää syömällä moninkertaisia annoksia beetakaroteenia. Tämä aiheutti ainoastaan sen, että ihoni kellersi ja näytin, kuin maksani irtisanoisi sopimuksensa mikä päivä tahansa. Aurinkorasvan voimalla (suojapitoisuus 40-60) voin olla reilun tunnin ulkona. Kello 10-15 en saisi olla ollenkaan ulkona, muutoinkin pitäisi hyppiä varjosta varjoon, kuin vanha kriminaali. Kuumat kesät on piinaa, koska en voi olla ulkona kuin pitkähihainen päällä, sandaaleissakin pitää olla sukat ja shortseista ei puhettakaan. Aurinkolasit ovat pakolliset kaihivaaran vuoksi, mutta en minä, hämärän lapsi mitään näekkään kirkkaassa valossa. On tekemistä löytää uimarantoja tai festareilta alueita, joissa olisi varjoa. Onneksi tuntuu usein satavan minne sitten menenkin.(huom. maanviljelijät, voin tulla kylään pientä korvausta vastaan)

Olen tottunut siihen, että kuumina kesinä minua tuijotetaan kuin pingviiniä Saharassa. Eihän siinä mitään. Pingviinit on mukavia ja leppoisia kavereita, enkä minäkään osaa sen verran enempää lentää, edes baarista ulos.

Kirjoitin tämän lähinnä siksi, että aika harva tuntuu tietävän UVB-allergiasta. Voihan tämän kirjoitelman laskea myös aamumarinoihin, aivan millaisen tarjottimen valitsette.

- Ihmiset alkavat vimmatusti pestä ikkunoitaan ja vaihtaa kesäverhoja. Vaatekaapit käydään läpi ja aloitetaan urakka kesämittoihin pääsemiseen. Ihmiset alkavat mökkielämän ja reissaavat enemmän. Kierrellään kirppareita ja huokaillaan huoneistokeskuksen esite kourassa uudesta asunnosta. Kukaan ei muista edes vilkaista puhtaita ikkunoita, eikä vaatekaapin siistiä järjestystä. Syödään grilliruokaa ja jäätelöä. Maataan aurinkotuolissa folio naaman alla, jotta kalvakka iho saisi rusketusta. Paino nousee. Kesävaatteet pölyyntyvät. On kylmää ja sataa melkein koko ajan.

- Pienille lapsille puetaan kuravaatteet, talvihaalari jätetään toki alle. Lapset näyttävät Michelin-rengasukoilta ja kaatuvat tönkkönä kun tuulee.

- Lumen alta paljastuvat talvella kertyneet roskat ja koiran jätökset. Läjään liukastuminen on suomalaista kansanperinnettä aidoimmillaan keväisin. Nurmikkoja ei tarvitse erikseen lannoittaa.

- Lapset kaivavat fillarinsa esille ja hiekka pölisten ajetaan talvenaikaan tyhjentyneillä renkailla. Kotona laitetaan kevään ensimmäinen laastari, käsijarrun vaijeri oli poikki, eikä jalkajarrukaan toiminut niin hyvin, kuten muisti.

- Nuoret neidit kaivavat kaapista minihameet ja korkkarit, joilla ylpeänä haparoiden astellaan, vaikka huulet ovat sinisinä kylmästä.

- Miehet kunnostavat, pesevät ja vahaavat autojaan. Lähtevät raitille ajelemaan ikkuna auki. Pelti ryskyy, kun oli liikaa minihameita ja muu liikenne unohtui. Puhtaan auton kehtaa kuitenkin hyvin viedä korjaamolle. Ensi kerralla ikkuna on kiinni korvatulehduksen takia.

- Kevään ensimmäinen moottoripyörä bongataan. Teinit virittävät mopojaan. Miehet kunnostavat paattejaan hyräillen meriaiheisia lauluja. Naiset kunnostavat puutarhaa ja pohtivat salaa, pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi.

- Laitapuolen kulkijat löytävät taas puistonpenkit ja iloitsevat keväästä.

- Opettaja sulkee silmänsä koulussa ja haaveilee olevansa jo kesälomalla.

- Saat mökillä juuri saunan lämpimäksi, kun miehesi muistuttaa perhetutun häistä, jotka alkavat kolmen tunnin päästä.

- Turistit valtaavat keskustan. Sinne ei kannata eksyä tuolloin, ei kukaan osaa auttaa.

- Muuttolinnut palavat, rakentavat pesiä ja puolustavat reviireitään. Aamuinen sirkutus herättää sinut puoli viideltä.

- Ampiaiset ja muut viheliäiset ötökät heräävät. Kunto kasvaa, kun niitä juoksee karkuun.

Niin kevät...On se ihanaa aikaa vuodesta, uskokaa tai älkää.

Filatelia, sanonko nam? Sanon..Nam! Koetan olla pitkästyttymästä, eikun pitkästättömistä..pitkästämättömistä.ARGH! No joka tapauksessa.. Aloitin postimerkkien keräämisen seitsemän ikäisenä. Vanhempani olivat köyhiä, joten matkailu avartaa ei kuulunut perheeni vakiosanastoon. Isäni tartutti minuun tuon kavalan taudin, josta piti öisinkin nähdä unia. Ei märkiä sentään, koska märkyys ja postimerkit eivät sovi yhteen, ellemme puhu liottamisesta. Opin nopeasti tuntemaan eri maiden merkit, kiitos isäni. Jos häneltä erehtyi kysymään yhdenkin kysymyksen, seurasi aina tunnin tai kahden esitelmät valtion historiasta, maantieteellisestä asemasta, hallitsijoista ja kauheinta oli ne lauletut kansallislaulut. Sellainen piinapenkki, että muutama raipan iskukin tuntuisi lasten leikiltä.

Himoitsin alusta asti Galapagos-saarten merkkiä, mutta jouduin odottamaan yli 20 vuotta, ennenkuin sain sen huudettua itselleni Portugalista. Veljeni, tuolloin neropatin alku, mutta tohelo avusti minua filatelian saralla, mutta maksua vastaan. Liottelin ekoja merkkejä hieman heikosti, jolloin niihin jäi jäljelle liimapintaa. Veljeni keksi nopean kuivatuksen, laitoimme ne liimapuoli kiinni lämpöpatteriin. Seuraavana aamuna patteria koristi parisataa merkkiä tiukasti liimaantuneina. Saimme vaihteeksi vanhemmiltamme traumatisoivaa palautetta luovuudesta. Sen jälkeen veljeni lupasi kuivattaa merkkejä legomoottorilla, pennin per 10 minuuttia. Köyhdyin, mutta merkit eivät kuivuneet, koska ilmavirta lennätti ne pitkin huonetta.

Patterista tuli mieleen, kun veljeni nippanappa täysi-ikäisenä kuivatti ainoat farkkunsa uunissa kahdessasadassa asteessa ja nukahti. Käry oli kaikkea muuta kuin paahdetun vasikankyljyksen, kun veljeni veti uunista savuavat housut, jotka olivat palaneet polvista alaspäin tuhkaksi. Niin hän sitten kulki jonkin aikaa farkkushortseissa syskyisessa stadissa.

Niin niistä postimerkeistä..Nojatuolimatkailua parhaimmillaan. Merkeistä oppii kunkin valtion tietoa luonnosta, vaikuttavista henkilöistä, historiasta, maantieteestä ja taiteesta mm. Myöhemmin ymmärtää kaupunkipostien, yksityis-, laiva- ja rautatiepostien hienoudet. On hienoa omistaa merkkejä jo kadonneista valtioista, miehitys ajanmerkeistä, kenttäpostista jne.

Tiesittekö, että jenkkien neitsytsaaret oli aikoinaan nimeltään Tanskan länsi-intia, ennenkuin Tanska myi saaret..sielläkin ilmestyi omat merkit tuolloin. On myös propaganda merkkejä, joiden vuoksi on alkanut sotia ja Espanjankin kuningas joutui maanpakoon. Ehkäpä en tällä kertaa kiusaa teitä aiheella enempää. En malta olla kirjoittamatta vielä..Muistatteko vielä lauseen, Posti-Pekka (Vennamo) höyrystää kirjeen, kuin kirjeen auki?

Laulut kertovat paljon

Valitse laulaja/bändi/ryhmä.
Vastaa käyttäen laulajan/bändin/ryhmän laulujen nimiä AINOASTAAN.

Valintani: Lapinlahdenlinnut
1. Mies vai nainen?
-Rumat miehet
2.Kuvaile itseäsi.
-Mua ei komenna kukaan (paitsi sinä)
3 Mitä ihmiset tuntevat lähelläsi?
-Sain satiaiset
4. Miten kuvailisit edellistä suhdettasi?
- Trilobiittinä luokses ryömin
5. Kuvaile nykyistä suhdettasi
-Pienvikaisten paratiisi
6. Missä haluaisit olla juuri nyt?
-Lepolandia
7. Mitä ajattelet rakkaudesta?
- Tyrvään tytöt ei alistu
8. Millaista elämäsi on?
- Tyttö dynamiittivyössä
9. Mitä pyytäisit, jos sinulla olisi yksi toive?
- Oikeutta metron siivoojille
10 Sano jotain viisasta.
- Rikkaiden lapset on rumia

Olisi kiva kuulla aiheesta muidenkin vastauksia

Niin ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Olin tänään paneelikeskustelussa, tosin vihreät oli ainoastaan edustettuina ja porukkaa oli niin tautisesti paikalla, ettei toisiin huoneisiin näkynyt/kuulunut juuri mitään. Kivinokan mökkialue sai kuiteskin viisi vuotta lisäaikaa, aplodit sille!

Aloin eilen kirjoittaa juttua blogiin rotista, mutta se uhkasi paisua romaanin mittaiseksi tietokirjallisuus paketiksi, eli laitoin hankkeen toistaiseksi jäihin, kunnes opin tiivistämään sanomaani.