On ollut pitkä tauko, kun tänne kirjoitin viimeksi. Johtuen lähinnä siitä, että kirjoittelen paljon muuallekkin näitä kummallisia yksinpuhelujani.

Viime aikoina on media puhututtanut kovasti, eikä syyttä.Journalismi ei tosiaankaan ole niin laadukasta, kuin sen soisi olevan.
Siksi joudun pohtimaan, miksi näin on päässyt tapahtumaan.

Lehtien sisälllöstä vastuu on ennenkaikkea lukijoilla. Turhan monia ihmisiä kiinnostavat katastrofit ja muiden toilaulut.
Urheilussa puhututtaa kisoissa eniten, jos joku kaatuu mäessä, tai joku ajaa kilpa-autonsa kaarteesta ulos, kuin että kisa olisi mennyt hyvin.
Matti Nykäsen toilailut kiinnostavat enemmän, kuin joku, joka on auttanut koditonta tarjoamalla hänelle ruokaa.
Ihminen on aika raadollinen eläin. Siksi 7 päivää ja sen kaltaiset juorulehdet myyvät hyvin.
Nämä lehdet vakuuttavat, että ihmisen tirkistelynhalu on ihan hyväksyttyä. Koska nämä lehdet myyvät hyvin, oletetaan, että tällaista uutisointia juuri kaipaammekin.
Kukin menköön siis omaan itseensä miettimään omia lukutottumuksiian ja -mieltymyksiään, jos haluamme vain hyvää journaliikkaa.

Haitin vuoksi on katastrofeista ollut tavallista enemmän juttua julkisuudessa, eikä se miellytä kaikkia.

Kun maailmalla tapahtuu joku laajamittainen katastrofi, on siitä myös pakko uutisoida pitkään ja hartaasti, jotteivat ihmiset unohda asiaa heti. Hyväntekeväisyysjärjestöillä, kuten valtioillakaan ole pohjatonta kassaa avustuksiin ja siksi tarvitaan apua yksityisiltä.
Siihen vetoaa parhaiten, kun joitakin uhreja haastatellaan ja kuvataan, jotta itse tapahtuma saisi ikäänkuin kasvot ja ihmiset hellittäisivät kukkaron nyörejään.

Haitista ei kauheasti ole aiemmin kirjoitettu. Mutta Haiti ei suinkaan ole maa, jolla menisi kaikkein heikommin. Yli kaksikymmentä-kolmekymmentä valtiota kituu pahemmin.
Inhimillisen kehitysindeksin mukaan Haiti on sijalla 154.
Bruttokansantuotetta tarkasteltaessa Haiti on sijalla 157. tai 149, riippuen lasketaanko BKT ostovoimapariteetilla korjattuna vai ilman sitä.
Jos esimerkiksi PPP:N kanssa Haitin BKT on 1330 dollaria, on se Kongossa 340 dollaria.
Laitan oheen linkit, jos joku haluaa lukuja tarkastella, myös eräästä muusta syystä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuottee n_mukaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_inhimillisen_kehityksen_indeksin_mu kaan

Ihmetellään, miksi avustusrahat eivät päädy aina oikeisiin osoitteisiin.

Raha ratkaisee asioita ikävän paljon. Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli lyhyt artikkeli. Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Paul Collier on tehnyt tutkielman, jonka mukaan vasta määrätyn bruttokansantuotteen toteutuessa, on valtiolla mahdollisuudet toimivaan demokratiaan.
Summa on 2700 dollaria vuodessa. Jos tulotaso on tätä pienempi, oikeastaan vain diktatuuri toimii. Näissä maissa rehottaa korruptio, sisällissodat ja ihmisten kurjuus. Jos taas tulotaso nousee tuon summan yläpuolelle, alkaa demokratia nostaa päätään ja diktatuuria aletaan kyseenalaistamaan.
Alhaisen BKT:n omaavia maita on todella paljon, kuten linkistäni näkee.
Näissä valtioissa katoaa aina paljon avustusrahoja vääriin taskuihin, vaikka kuinka apua yritettäisiin kohdentaa järkevästi.
Sellaista tänään..

Katkelma Pablo Nerudan runosta,
oodi kellolle yössä.

Pienellä sahallaan
kello
katkoi aikaa.
Aivan kuin metsässä
varisevat
puunsirut, pienen
pienet pisarat, taittuneet
oksat tai pesät,
eikä äänettömyys järky,
eikä viileä hämärä väisty;

ja herkeämättä
sahasi kello
pimeässä ranteessasi
aikaa, aikaa
ja minuutit
putoilivat kuin lehdet,
särkyvän ajan säikeet,
pienet, mustat höyhenet.

Aivan kuin metsässä
tuoksuivat juuret, vedestä irtosi jossain
lihava pisarakimppu
kuin kostea rypäle.

Pieni jauhinkivi
murensi yötä,
supiseva pimeys
huokui kädestäsi
ja tulvi yli maan.
Tomua,
maata, kaukaisuutta,
murensi murentamistaan kelloni yössä, ranteessasi.

Minä asetin
käsivarteni
näkymättömän kaulasi
lämpimän painon alle,
ja käteeni
tihkui aika,
yö,
puun ja metsän,
jakautuneen yön, pimeyden sirujen,
lakkaamatta pisaroivan veden
vähäiset melut:
silloin
valahti uni
kellosta ja
nukkuvista käsistäsi,
niin kuin metsän
hämärä vesi,
kellosta
sinun ruumiiseesi,
sinusta maahan,
hämärään veteen, aikaan joka putoaa
ja virtaa
meidän sisällämme.

Ajattelin pitkästyttää teidät nyt kuoliaaksi aiheella keskustelemisen ihmeelliset polut. En nyt tarkoita tällä mitään keskustelemisen jaloa taitoa, pois se minusta!

Aiheita on aina loputtomiin alkaen parhaimmista kengistä kalliokiipeilyyn, anopin hikirauhasista, päätyen aina puna-khmerien vallankaappauksesta sateiseen säähän.
Keskustelijoita on vinkeän värikkään vino pino. Toiset on hiljaisia hissukoita ja miettii joka lausettaan. Toiset jäävät pohtimaan vain vastapuolen sanomisia ja toiset ovat aina äänessä, oli siihen syytä tai ei.
Joillekkin säästä puhuminen on elämän eliksiiriä ja ja toiset ahdistuvat jos puhutaan vähäpätöisemmistä asioista kuin molekyyleistä (olipa ontuva lause)
Kun nämä moninaiset ihmistyypit kohtaavat, joko samankaltaistensa tai vastakohtiensa kanssa syntyy erinäisiä kummallisia tapahtumia.
Kaksi hissukkaa saattavat puhua banaanikärpäsistä tunnin tai miettiä kaksi, mitä sanoisivat. Kaksi puheliasta puhuvat kilpaa kolmea eri aihetta kuuntelematta toista ja niin jää vieläkin mysteeriksi, kuinka Beethoven, Turun murre ja stringit liittyivät toisiinsa.
Tai sitten he keskustelevat sujuvasti kolme tuntia maahantuontirajoituksista tai käsittelevät samassa ajassa lähemmäks sataa eri aihetta, vaihtaen aihetta parin lauseen välein.
Surullisimpia on ne jotka ovat koko ajan jälkijunassa, kun aihetta on jo vaihdettu, esimerkillä - Kyllä Erkki on sitten erikoinen ja toinen vastaa edelliseen juttuun myöhässä, " mutta kyllä kemialliset vessanpöntöt tulevat vielä muotiin!"
Itse sain kerran puhetulvan erään puolitutun kanssa ja puhua pajatin niitä näitä, koska hiljainenhan se on. Viimein hän vastasi arasti..tuota..aina kun keksin jotain sanottavaa, olet vaihtanut jo puheenaihetta.
Kerrassaan noloa, minulle...Pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin.
Meinasin unohtaa yhden lajityypin, jotka ansaitsisivat kruunun päähänsä, ainakin omasta mielestään, nimittäin jänkkääjät! Ihan sama mitä sanot ja keskustelu ei etene ja eikö se nimenomaan ole keskustelun tarkoitus?

Joka tapauksessa..Pitäisikö keskustelun soljua kuin hyvä romaani? Esipuhe, alkulause, keskiosa ja loppuhuipennus? Viitteitä ei varmaan tarvitse mainita.
Jos puoli tuntia keskustelee jonkun kanssa ja aloittaa tavanomaisesti " Soitin posteljoonin esimiehelle, että pitäisi hankkia alaiselleen paremmat lasit! Siitä päästään juttuun B ja C. D:ssä käsitellään jo kukkakauppiaan miehen rivoja viiksiä ja loppujen lopuksi huudahtetaan, " En kyllä aio äänestää EU-vaaleissa!"
Missä on se harmonia ja tarvitaanko sitä? Kirjoituksessa pitää olla aina logiikka, mutta keskustelujen kulussa ei. Voiko loppupäätelmä olla, että keskustelu on osioidensa summa ja kirjoitus aina monologiaa?
Olisi myös hyvä muistaa aina kultainen sääntö, että keskustella voi mistä vain, vaikka osapuolet olisivat täysin eri mieltä asioista. Jos ei osata keskustella sivistyneesti toista huomioonottaen erimielisyyksistäkin, ei kyse ole ole keskustelusta.
Siinä mietelmiä nukkumatti niskassa, olkaa hyvät

Kodissa on vipeltänyt jonkin aikaa neljä rottatyttöä. Sisarukset ovat alle kaksi kuisia ja kaksi vanhempaa alle neljä kuukautta vanhoja. Kerrassaan mainioita otuksia, joilla on jokaisella omat luonteenpiirteensä. Ihmisissä istuu sitkeässä ennakkoluulot ja vanhat uskomukset noita taitavia, älykkäitä ja toimeliaita otuksia kohtaan.

Muutama sana omista rotistani:

Skumppa on oikein seikkailijarotta. Sitä saa hakea aina vaatekaapista kiipeilemästä, ikkunalaudalta tai laatikosta. Jos se ei löydä koloa keittiökaapiston sokkelista, pyyhältää se kuin tuulispää rappusia yläkertaan. Milloin se löytyy kengästä, kirjahyllystä tai sohvatyynyn alta. Se ei viihdy pitkään sylissä, sillä maailma on suuri seikkailu. Mikään ei ole ihanampaa, kuin kaivaa kukkaruukusta mullat lattialle. Nimi skumppa on aiheuttanut välillä sekaannuksia. Naapuri ihmettelee, jos sanon, että löysin skumpan roskiksesta. Kuullostaa nenänvalkaisu kuukaudelta.

Mansku on karvismainen mukavuudenhaluinen möhömaha. Sillä on ruoka jatkuvasti mielessä ja rakastaa kyöhnätä sylissä. Pieni riidanhaastaja, joka ei aina ymmärrä, mihin lusikkansa työntää.

Nöpön kiipeilytaidot kehittyvät huimasti. Se on rohkea ja ottaa vanhemmista mallia. Taidan olla pulassa sen kanssa myöhemmin. Sen luonne ja ulkonäky herättävät välittömästi halitaan tunteen. Nöpö on kova ääntelemään.

Sähkis..Nimi on hieman virheellinen. Tuo ei ainakaan pienenä ollut mitenkään energinen. Heittäytyi selälleen ja tykkäsi, kun mahasta rapsutettiin. Sillä on ollut taipumus nukahtaa välittömästi milloin minnekkin. Kerran kiipesi häkissä riippumattoonsa ja ehti saada pään ja etutassut sisälle, kun nukahti. Puoli rottaa roikkui ilmassa ja uni maistui. On ollut vähän arka ja vauvamainen, mutta nyt on kasvamassa, kun ikää on tullut lisää.

Kesyrotat on jalostettu laboratoriorotista. Labroissa rottia kasvatettiin ja jalostettiin  tätä ennen sadan vuoden ajan. Kesyrotat eroavat siksi jo paljon esi-isästään, isorotasta, jota ei ainakaan Suomessa enää tavata. Kun Suomessa mellasti rutto, saivat rotat kaikki syyt taakseen. Rotat eivät kuitenkaan koskaan levittäneet ruttoa, vaan niissä majaileva yksi kirppulaji. Tämä ei kuitenkaan selitä ruton laajuutta, koska kirput pystyivät lisääntymään vain lämpimissä olosuhteissa, eli kesäisin. Syynä oli ennenkaikkea erittäin huono hygienian laatu, joka oli yleistä tuohon aikaan, kuten tiedätte. Kesyrotta on isorottaa säyseämpi, joka rakastaa isäntäväkeään ja heidän vaatteiden alla möyrimistä. Minua ei ole rotta koskaan purrut, edes pelästyessään, vaikka minulla on ollut niitä kymmenisen aiemminkin. Nämä eivät myöskään suhtaudu uusiin ruokiin ennakkoluuloisesti, kuten luonnossa asuvat rotat. Kylmää ja vetoa nuo eivät kestä. Voisin aiheesta kirjoittaa paljonkin, liittyen rottien hiearkiaan, mutta jätetään toiselle kertaa.

Olen miettinyt, mikä yhdistää rotan omistajia. Aiemmin taisi valtaosa olla punkkareita ja luonnonsuojelijoita. No, asuuhan minussakin vanha anarkisti ja olen läpeensä vihreä ihminen. Nykyään rottia tapaa minkälaisista perheistä tahansa. Lapsilla niitä on paljon lemmikkeinä, mikäli vanhemmat vain voittavat ennakkoluulonsa. Ehkä yhdistävä tekijä on vain uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus.

Suosittelen näitä vipeltäjiä lemmikeiksi, mikäli niille on aikaa ja mahdollisuus uusiin virikkeisiin. Elinikä on hävyttömän lyhyt, noin kaksi vuotta.

En tiedä mitä pahaa olen tehnyt kun aurinkokin on minua vastaan. Luonnollisesti en kysy tätä ystäviltäni, näen jo mielessäni pitkät vastaukset ja tietäväiset pään nyökkäykset.

En ole koskaan kestänyt aurinkoa UVB-allergian vuoksi. Tätä astetta pahempi olisi UVA-allergia, silloin saisin oireita myös loisteputkista.  Aurinkosta saan huonon krapulamaisen olon, huimaa, päätä särkee ja oksettaa ja olo on kaikin puolin tuskainen.  Auringonpistos on tuttu kaveri, monestikkohan olen pyörtynyt ulos tai autoon? En rusketu tekemälläkään, palan kyllä nopeasti kuin kastike pohjaan. Saan auringosta hurjan ihottuman ja ihmiset väistelevät kuin ruttoa. Ihottuma kutisee ja kirvelee ihanasti. Tätä yritettiin välttää syömällä moninkertaisia annoksia beetakaroteenia. Tämä aiheutti ainoastaan sen, että ihoni kellersi ja näytin, kuin maksani irtisanoisi sopimuksensa mikä päivä tahansa. Aurinkorasvan voimalla (suojapitoisuus 40-60) voin olla reilun tunnin ulkona. Kello 10-15 en saisi olla ollenkaan ulkona, muutoinkin pitäisi hyppiä varjosta varjoon, kuin vanha kriminaali. Kuumat kesät on piinaa, koska en voi olla ulkona kuin pitkähihainen päällä, sandaaleissakin pitää olla sukat ja shortseista ei puhettakaan. Aurinkolasit ovat pakolliset kaihivaaran vuoksi, mutta en minä, hämärän lapsi mitään näekkään kirkkaassa valossa. On tekemistä löytää uimarantoja tai festareilta alueita, joissa olisi varjoa. Onneksi tuntuu usein satavan minne sitten menenkin.(huom. maanviljelijät, voin tulla kylään pientä korvausta vastaan)

Olen tottunut siihen, että kuumina kesinä minua tuijotetaan kuin pingviiniä Saharassa. Eihän siinä mitään. Pingviinit on mukavia ja leppoisia kavereita, enkä minäkään osaa sen verran enempää lentää, edes baarista ulos.

Kirjoitin tämän lähinnä siksi, että aika harva tuntuu tietävän UVB-allergiasta. Voihan tämän kirjoitelman laskea myös aamumarinoihin, aivan millaisen tarjottimen valitsette.

- Ihmiset alkavat vimmatusti pestä ikkunoitaan ja vaihtaa kesäverhoja. Vaatekaapit käydään läpi ja aloitetaan urakka kesämittoihin pääsemiseen. Ihmiset alkavat mökkielämän ja reissaavat enemmän. Kierrellään kirppareita ja huokaillaan huoneistokeskuksen esite kourassa uudesta asunnosta. Kukaan ei muista edes vilkaista puhtaita ikkunoita, eikä vaatekaapin siistiä järjestystä. Syödään grilliruokaa ja jäätelöä. Maataan aurinkotuolissa folio naaman alla, jotta kalvakka iho saisi rusketusta. Paino nousee. Kesävaatteet pölyyntyvät. On kylmää ja sataa melkein koko ajan.

- Pienille lapsille puetaan kuravaatteet, talvihaalari jätetään toki alle. Lapset näyttävät Michelin-rengasukoilta ja kaatuvat tönkkönä kun tuulee.

- Lumen alta paljastuvat talvella kertyneet roskat ja koiran jätökset. Läjään liukastuminen on suomalaista kansanperinnettä aidoimmillaan keväisin. Nurmikkoja ei tarvitse erikseen lannoittaa.

- Lapset kaivavat fillarinsa esille ja hiekka pölisten ajetaan talvenaikaan tyhjentyneillä renkailla. Kotona laitetaan kevään ensimmäinen laastari, käsijarrun vaijeri oli poikki, eikä jalkajarrukaan toiminut niin hyvin, kuten muisti.

- Nuoret neidit kaivavat kaapista minihameet ja korkkarit, joilla ylpeänä haparoiden astellaan, vaikka huulet ovat sinisinä kylmästä.

- Miehet kunnostavat, pesevät ja vahaavat autojaan. Lähtevät raitille ajelemaan ikkuna auki. Pelti ryskyy, kun oli liikaa minihameita ja muu liikenne unohtui. Puhtaan auton kehtaa kuitenkin hyvin viedä korjaamolle. Ensi kerralla ikkuna on kiinni korvatulehduksen takia.

- Kevään ensimmäinen moottoripyörä bongataan. Teinit virittävät mopojaan. Miehet kunnostavat paattejaan hyräillen meriaiheisia lauluja. Naiset kunnostavat puutarhaa ja pohtivat salaa, pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi.

- Laitapuolen kulkijat löytävät taas puistonpenkit ja iloitsevat keväästä.

- Opettaja sulkee silmänsä koulussa ja haaveilee olevansa jo kesälomalla.

- Saat mökillä juuri saunan lämpimäksi, kun miehesi muistuttaa perhetutun häistä, jotka alkavat kolmen tunnin päästä.

- Turistit valtaavat keskustan. Sinne ei kannata eksyä tuolloin, ei kukaan osaa auttaa.

- Muuttolinnut palavat, rakentavat pesiä ja puolustavat reviireitään. Aamuinen sirkutus herättää sinut puoli viideltä.

- Ampiaiset ja muut viheliäiset ötökät heräävät. Kunto kasvaa, kun niitä juoksee karkuun.

Niin kevät...On se ihanaa aikaa vuodesta, uskokaa tai älkää.

Filatelia, sanonko nam? Sanon..Nam! Koetan olla pitkästyttymästä, eikun pitkästättömistä..pitkästämättömistä.ARGH! No joka tapauksessa.. Aloitin postimerkkien keräämisen seitsemän ikäisenä. Vanhempani olivat köyhiä, joten matkailu avartaa ei kuulunut perheeni vakiosanastoon. Isäni tartutti minuun tuon kavalan taudin, josta piti öisinkin nähdä unia. Ei märkiä sentään, koska märkyys ja postimerkit eivät sovi yhteen, ellemme puhu liottamisesta. Opin nopeasti tuntemaan eri maiden merkit, kiitos isäni. Jos häneltä erehtyi kysymään yhdenkin kysymyksen, seurasi aina tunnin tai kahden esitelmät valtion historiasta, maantieteellisestä asemasta, hallitsijoista ja kauheinta oli ne lauletut kansallislaulut. Sellainen piinapenkki, että muutama raipan iskukin tuntuisi lasten leikiltä.

Himoitsin alusta asti Galapagos-saarten merkkiä, mutta jouduin odottamaan yli 20 vuotta, ennenkuin sain sen huudettua itselleni Portugalista. Veljeni, tuolloin neropatin alku, mutta tohelo avusti minua filatelian saralla, mutta maksua vastaan. Liottelin ekoja merkkejä hieman heikosti, jolloin niihin jäi jäljelle liimapintaa. Veljeni keksi nopean kuivatuksen, laitoimme ne liimapuoli kiinni lämpöpatteriin. Seuraavana aamuna patteria koristi parisataa merkkiä tiukasti liimaantuneina. Saimme vaihteeksi vanhemmiltamme traumatisoivaa palautetta luovuudesta. Sen jälkeen veljeni lupasi kuivattaa merkkejä legomoottorilla, pennin per 10 minuuttia. Köyhdyin, mutta merkit eivät kuivuneet, koska ilmavirta lennätti ne pitkin huonetta.

Patterista tuli mieleen, kun veljeni nippanappa täysi-ikäisenä kuivatti ainoat farkkunsa uunissa kahdessasadassa asteessa ja nukahti. Käry oli kaikkea muuta kuin paahdetun vasikankyljyksen, kun veljeni veti uunista savuavat housut, jotka olivat palaneet polvista alaspäin tuhkaksi. Niin hän sitten kulki jonkin aikaa farkkushortseissa syskyisessa stadissa.

Niin niistä postimerkeistä..Nojatuolimatkailua parhaimmillaan. Merkeistä oppii kunkin valtion tietoa luonnosta, vaikuttavista henkilöistä, historiasta, maantieteestä ja taiteesta mm. Myöhemmin ymmärtää kaupunkipostien, yksityis-, laiva- ja rautatiepostien hienoudet. On hienoa omistaa merkkejä jo kadonneista valtioista, miehitys ajanmerkeistä, kenttäpostista jne.

Tiesittekö, että jenkkien neitsytsaaret oli aikoinaan nimeltään Tanskan länsi-intia, ennenkuin Tanska myi saaret..sielläkin ilmestyi omat merkit tuolloin. On myös propaganda merkkejä, joiden vuoksi on alkanut sotia ja Espanjankin kuningas joutui maanpakoon. Ehkäpä en tällä kertaa kiusaa teitä aiheella enempää. En malta olla kirjoittamatta vielä..Muistatteko vielä lauseen, Posti-Pekka (Vennamo) höyrystää kirjeen, kuin kirjeen auki?

Laulut kertovat paljon

Valitse laulaja/bändi/ryhmä.
Vastaa käyttäen laulajan/bändin/ryhmän laulujen nimiä AINOASTAAN.

Valintani: Lapinlahdenlinnut
1. Mies vai nainen?
-Rumat miehet
2.Kuvaile itseäsi.
-Mua ei komenna kukaan (paitsi sinä)
3 Mitä ihmiset tuntevat lähelläsi?
-Sain satiaiset
4. Miten kuvailisit edellistä suhdettasi?
- Trilobiittinä luokses ryömin
5. Kuvaile nykyistä suhdettasi
-Pienvikaisten paratiisi
6. Missä haluaisit olla juuri nyt?
-Lepolandia
7. Mitä ajattelet rakkaudesta?
- Tyrvään tytöt ei alistu
8. Millaista elämäsi on?
- Tyttö dynamiittivyössä
9. Mitä pyytäisit, jos sinulla olisi yksi toive?
- Oikeutta metron siivoojille
10 Sano jotain viisasta.
- Rikkaiden lapset on rumia

Olisi kiva kuulla aiheesta muidenkin vastauksia

Niin ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Olin tänään paneelikeskustelussa, tosin vihreät oli ainoastaan edustettuina ja porukkaa oli niin tautisesti paikalla, ettei toisiin huoneisiin näkynyt/kuulunut juuri mitään. Kivinokan mökkialue sai kuiteskin viisi vuotta lisäaikaa, aplodit sille!

Aloin eilen kirjoittaa juttua blogiin rotista, mutta se uhkasi paisua romaanin mittaiseksi tietokirjallisuus paketiksi, eli laitoin hankkeen toistaiseksi jäihin, kunnes opin tiivistämään sanomaani.

Kyllä kalojen nimet pitäisi inhimillistää, jotta niistä tulisi mieleen muutakin, kun herkulliset eväkkäät kermakastikkeessa. Tässäpä siis pari ehdotelmaa ja mitä niistä tulee mieleeni:
H.Auki- työtön
Sir Lakka- kemianteollisuuden guru
Veljekset K. Uhat- veroviraston toimitusjohtajat
Mac Rilli- Nissen vuoden -09 kanta-asiakas
N. Kieriä- Mäenlaskun kiistaton ammattilainen
Liisa Pahna- sairaseläkkeellä
S. Järki- Mensan ansioitunut jäsen
Made in der Vatten- Hollantilainen elitisti
Tuuli Paimen- lastensuojelun aluesihteeri
M.Sonni- valokuva seinällä sukupuolitautien poliklinikalla.

Olisi hienoa sanoa..Keitossamme uiskentelee tänään paimenta ja järkeä, ensi viikolla syömme Mac Rilliä ja Pahnaa. Eikun..taas tuli kuitenkin ruoka mieleen..Pahoittelen yksisuuntaista mielikuvitustani tänään.

Psst! Asiasta toiseen, älkää kertoko kenellekkään, mutta..

Laitoin ruukkuun tänään valkosipulia ja vesikrassia kasvamaan, vielä ei näy lunta =) Istutin myös mustasilmä susannaa, oli pakko ostaa moisia siemeniä nimen takia. Muistan lapsuudestani kaverini, Susannan. Mukava oli ja toisten kateudeksi Anttilan kuvastoissa jatkuvasti, ties mikä flanelliyöpaita päällä kirmailemassa kuin Laura pienitalo preerialla-sarjassa. Mustaa silmää hänellä ei silti ollut, kaikkea ei voi saada.  Ensi kerralla voisin kirjoittaa rotista tai filateliasta, kumpaa vihaatte enemmän?

Tästä ei tule mitään! On kuulema minun syyni, että kunnon kevättä ei tule.

Muutin viime syksynä ja nyt omistan naurettavan pienen aidatun pihan, jonka ajattelin hukuttaa kukkiin pahasta ampiaskammostani huolimatta. Voihan tietysti seurata kukkien kasvua ja ampiasten lentoa sitten turvallisesti sisältä käsin. Ostin vaan syksyllä kuistille omasta mielestä hienot puutarhakalusteet ja ajattelin kesän syödä ulkona tai vaihtoehtoisesti laittaa jonkun muun ulkoruokintaan. Voin kuullostaa hieman vainoharhaiselta, mutta olen joka kesä vakuuttunut että kun raotankin ovea, ampiaiset hyökkäävät nurkan takaa, missä ovat koko ajan myhäillen minua odottaneet. Toinen asia, mitä kammoksun, on hammaslääkärit. Millainen sadisti pitää olla, että valitsee tuollaisen ammatin? Pahin hammaslekurireissu sitten olikin,  kun olin penkkiin köytettynä ties mihin letkuihin ne kaameat kidutusvälineet esillä, kuin parhaassakin kauhuleffassa..Hammashoitaja sanoi..Älä sitten välitä, jos juoksemme kirkuen ulos, takanasi ikkunalla on kolme suurta ampiaista. Voi sitä tuskaa, ihmettelen vieläkin, kun en ollut harmaahapsi tuolista noustuani.

No, joka hiivatin kerta, kun netissä eksyn puutarhamyymälöiden ihmeellisille sivuille, lunta kipataan niskaan 10-15 senttiä. Hukkaan sitä aidankin yli, jotta näkisin tulevan nurmikkoni. Nyt on jo naapuritkin käskeneet lopettaa orastavan lukuintoni kukkien ihmeellisessä maailmassa, kevät ei kuulema saavu muuten koskaan. Monia huvittaa myös kukkaintoiluni..Elämäni suurimpia mokia on, kun kysyin tutuilta, mikä kukka olisin? Pääosin vastaukset liikkui nokkosen, kaktuksen ja myrkkymuratin välimaastossa. Yksi taisi hieman sääliä minua, kun vastasi, että erittäin harvinainen eksoottinen kasvi. Varmaankin harvinainen, koska sitä on niin vaikea pitää hengissä.

Pitänee lopettaa tällainen pohdinta illasta, näen vielä painajaisia. Kauniita unia!